Lapsen jalkaterä kasvaa iän mukana ja sen kehittyminen kulkee monen erilaisen vaiheen kautta. Se kuinka vahva ja toimiva jalasta tulee on kuitenkin enemmän seurausta käytöstä kuin kasvamisesta.

Vaikka jalkaterän koko ja sen rakenteet muuttuvat kasvun mukana, rakenteiden vahvuus ja niiden muodostamien mekanismien toiminta kehittyy lapsen liikkumaan opettelun ja  liikkumisen tuottaman kuormituksen seurauksena.

Passiivinen elämäntapa ja yleinen liikkumattomuus johtaa tilanteeseen jossa kuormitustekijät eivät pääse vahvistamaan kasvavaa kehoa. Perinteisten kenkien käyttäminen liikkuessa luo jalkaterän kehittymiselle vielä suuremman ongelman.

Oikea koko
Kenkä on pituudeltaan ja leveydeltään tarpeeksi tilava, jotta jalka pääsee liikkumaan.

Leveä varvastila
Jalkaterän ja varpaiden tulee päästä leviämään esteettömästi.

Istuvuus
Kengän kiinnitys tulee olla napakka, jotta jalka ei hölsky kengässä.

Ohut, taipuisa ja kiertolöysä pohja
Mahdollistaa jalkaterän holvikaarien joustomekanismin, sitä hallitsevien lihasten vahvistumisen sekä jalkapohjan tuntoaistin paremman toiminnan.

Tasainen pohja ilman korkoa ja kärkikäyntiä
Mahdollistaa varpaiden, jalkaterän ja nilkan paremman toiminnan ja niistä huolehtivien lihasten vahvistumisen. Tasapaino pääsee kehittymään paremmin.

Suora sisäpohja
Kengän pohjallisessa ei myöskään ole hyvä olla ylimääräisiä ja jalkaa tukevia muotoja, jotta jalan omat tukirakenteet pääsevät vahvistumaan.

Keveys
Kävely on vaivattomampaa, kun painavia kenkiä ei tarvitse raahata mukana.

Marketin hyllyltä lapsen jalkaan eksyvät kengät harvoin kuitenkaan täyttävät näitä kriteereitä. Kompromissien tekeminen on mahdollista ja mitä enemmän näitä ominaisuuksia kengästä löytyy sitä parempi se on kasvavan jalan kehitykselle.

Paljasjalkakengistä nämä kaikki ominaisuudet puolestaan löytyvät.

Pelkkä paljasjalkakenkien käyttö ei kuitenkaan pelkästään riitä tuottamaan vahvaa ja toimivaa jalkaa mikäli elämä on muuten passiivista.

Lapsen jalkaterä kulkee kasvaessaan monen erilaisen kehitysvaiheen läpi. On tärkeää ymmärtää, että sitä mitä me pidämme rakenteellisesti normaalina jalkana ei kasvavalla lapsella ole edes olemassa.

Pikkulapsen jalkaterän luut koostuvat lähes kokonaan pehmeästä rustosta. Kasvun edistyessä tuo rusto alkaa kovettua ja kudosrakenne muuttuu luuksi. Täysin valmista luutuminen on yksilökohtaisesti vaihdellen vasta 16-20 vuotiaana.

Luu tarvitsee vahvistuakseen iskutusta, jota se kohtaa luonnollisesti kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Mikäli lapsen käyttämässä kengässä on pohjaan rakennettua iskunvaimennusta eivät luut pääse vahvistumaan yhtä vahvoiksi kuin mitä ne luonnostaan vahvistuisivat. 

Vahvat luut eivät myöskään takaa esimerkiksi sitä, että jalkaterän holvirakenteet muodostuisivat vankoiksi ja toimisivat kunnolla vahvoina jousina. Holvirakenteiden muoto ja toiminta on seurausta jalkaterän lihasten voimasta sekä nivelsiteiden ja jänteiden sitkeydestä ja joustavuudesta.

Pelkkä kasvaminen lapsesta aikuiseksi ei tee jalasta vahvaa ja toimivaa.

Mikäli lapsen käyttämä kenkä estää jalkaterän ja nilkan liikettä kasvun aikana eivät lihakset ja jänteet saa syytä vahvistua, jolloin jalan holvikaaret eivät pääse rakentumaan toimiviksi.

Passiivinen elämäntapa puolestaan luo tilanteen jossa jalan rakenteiden vahvistumista tuottavaa kuormitusta ei välttämättä edes tapahdu riittävästi. Lapset eivät enää leiki, juoksentele pihalla, hyppele kiveltä toiselle tai kiipeile puihin samassa suhteessa kuin ennen. Saati, että tekisivät sitä paljain jaloin.

Tilalle ovat tulleet kännykät ja tietokonepelit.

Ihmisen kasvua lapsesta aikuiseksi ohjaa geeniperimä, elämäntavat sekä ympäristötekijät. Fysiologinen kasvu loppuu, kun lapsi kasvaa teini-ikäisestä aikuiseksi. Kasvua sekä adaptaatiota eli kehon fyysisen rakenteen mukautumista ei tulisi kuitenkaan sekoittaa toisiinsa.

Mukautumista erilaisten ympäristötekijöiden sekä elämäntapojen luomiin ärsykkeisiin tapahtuu kasvun aikana ja se jatkaa tapahtumistaan myös kasvun loppumisen jälkeen.

Passiivinen elämäntapa sekä liikkumattomuus, joihin myös perinteisten kenkien käyttäminen voidaan laskea mukaan, tuottaa kehon joka on todennäköisesti heikko ja huonosti liikkuva. 

Tällaisessa ympäristössä kasvavalla lapsella on lähtökohtaisesti huonommat valmiudet sietää elämän mukanaan tuomia fyysisiä ja henkisiä rasituksia. Hän voi myös kokea liikunnan epämiellyttäväksi, koska passiiviseen elämään tottunut keho ei ole oppinut liikkumaan.

Aktiivisempaan elämäntapaan siirtyminen ja liikkeen lisääminen arkeen esimerkiksi paljasjalkakenkien muodossa, luovat olosuhteet joissa keho alkaa vahvistua ja tulla paremmin liikkuvaksi.

Kasvava jalka tarvitsee vahvistuakseen monipuolisia ärsykkeitä sekä ympäristön jossa se pääsee olemaan ja toimimaan kuten jalan kuuluu.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lasta olisi hyvä kasvuvaiheessa altistaa ja kannustaa liikkumaan, kävelemään ja juoksemaan erilaisissa ympäristöissä ja vaihtelevilla pinnoilla paljain jaloin. Mikäli tilanne vaatii jalkineiden käyttöä jalkaan valittaisiin suositusten mukaiset eli käytännössä paljasjalkakengät.

Näin toimiessaan jalkaterän rakenteet vahvistuvat ja keho oppii ymmärtämään mitä siltä missäkin tilanteessa vaaditaan.

Tämän mahdollistaminen on meidän aikuisten tehtävä ja esimerkin näyttämisellä on suuri vaikutus lasten käyttäytymiseen ja sitä kautta kasvuun. Samat ohjeet pätevät toki myös omien jalkojemme vahvistamiseen ja perinteisten kenkien aiheuttamien ongelmien korjaamiseen. 

Keho ei ikinä lopeta mukautumista ympäristöönsä. Kenkä on ympäristö jossa jalka toimii. Mikäli ympäristö ei muutu, kehitystä ja muutosta ei myöskään tapahdu.